Isän ja vauvan välinen suhde alkaa syntymästä, mutta se ei synny itsestään. Varhainen vuorovaikutus rakentuu ajasta, toistosta ja arjen hoivasta. Tutkimustiedon perusteella isän aktiivinen rooli vauva-ajasta lähtien on merkityksellinen sekä lapsen kehitykselle että perheen arjen tasapainolle.
Ajatus siitä, että isän ja lapsen suhde syntyisi automaattisesti myöhemmin, ei saa tukea tutkimuksesta. Suhde rakentuu samalla tavalla kuin muillakin hoivaajilla: olemalla läsnä.
Mitä tutkimus kertoo isän varhaisesta roolista?
Useat kansainväliset ja suomalaiset tutkimukset osoittavat, että isän varhainen osallistuminen vauvan hoivaan on yhteydessä lapsen myönteiseen kehitykseen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tuo esiin, että lapsen varhaiset vuorovaikutussuhteet tukevat sekä emotionaalista että sosiaalista kehitystä riippumatta hoivaajan sukupuolesta.
Tutkimuksissa on havaittu, että isän varhainen läsnäolo:
- tukee lapsen kiintymyssuhteen muodostumista
- edistää lapsen kognitiivista ja emotionaalista kehitystä
- lisää lapsen kokemaa turvallisuutta
- tasaa vanhempien välistä hoivakuormaa
Väestöliitto kokoaa vanhemmuutta käsittelevissä materiaaleissaan tutkimusnäyttöä siitä, miten isän osallistuminen hoivaan vahvistaa koko perheen hyvinvointia ja tukee vanhempien välistä tasa-arvoa.
Kiintymyssuhde ei ole vain äidin ja vauvan asia
Kiintymyssuhdeteorian mukaan lapsi voi muodostaa useita turvallisia kiintymyssuhteita. Keskeistä ei ole hoivaajan sukupuoli, vaan se, että aikuinen on toistuvasti saatavilla, ennakoitava ja vastaa lapsen tarpeisiin.
MLL kuvaa varhaista vuorovaikutusta vanhemman ja lapsen välisenä vastavuoroisuutena, joka syntyy arjen hoivassa, katsekontaktissa, kosketuksessa ja reagoinnissa vauvan viesteihin.
Isän kohdalla kiintymyssuhteen syntyminen edellyttää samoja asioita kuin kenellä tahansa hoivaajalla: aikaa vauvan kanssa ja vastuuta arjen tilanteista.
Miksi isän varhainen osallistuminen joskus jää vähäiseksi?
Vaikka tutkimus tukee isän aktiivista roolia, arjessa osallistumista voivat rajoittaa:
- lyhyemmät perhevapaat tai niiden vähäinen käyttö
- työelämän asenteet ja käytännöt
- kulttuuriset odotukset äidin ensisijaisesta hoivavastuusta
- epävarmuus omasta osaamisesta vauvan hoidossa
Perhevapaiden uudistuksella on pyritty tukemaan isien varhaisempaa osallistumista, mutta käytännön vaikutukset riippuvat siitä, miten vapaita perheissä hyödynnetään. Kelan perhevapaita koskevat tilastot ja ohjeet tarjoavat ajantasaista tietoa käytännöistä.
Käytännön keinoja isän ja vauvan vuorovaikutuksen vahvistamiseen
Isän ja vauvan suhde rakentuu arkisista tilanteista. Se ei vaadi erityisiä taitoja, vaan toistoa ja läsnäoloa.
Käytännössä vuorovaikutusta tukevat:
- ihokontakti heti syntymästä lähtien
- osallistuminen hoitorutiineihin, kuten syöttämiseen, vaipanvaihtoon ja nukuttamiseen
- vauvan rauhoittaminen ja lohduttaminen
- arjen yhdessäolo ilman suorituspaineita
- vauvan kehitystason mukainen leikki
Tutkimusten mukaan juuri hoivaan liittyvät tilanteet, eivät niinkään erilliset leikkihetket, rakentavat vahvinta vuorovaikutusta varhaisessa vaiheessa.
Vaikutukset koko perheeseen
Isän varhainen osallistuminen ei hyödytä vain lasta. Se vaikuttaa myös:
- vanhempien väliseen työnjakoon
- äidin jaksamiseen ja palautumiseen
- parisuhteen tasapainoon
- perheen arjen ennakoitavuuteen
THL ja Väestöliitto nostavat esiin, että jaettu hoivavastuu vauva-ajasta lähtien lisää vanhempien kokemaa oikeudenmukaisuutta ja vähentää pitkän aikavälin kuormitusta.
Lopuksi
Isän ja vauvan välinen suhde ei ole toissijainen tai myöhemmin kehittyvä lisä, vaan olennainen osa lapsen varhaista elämää. Varhainen vuorovaikutus rakentaa pohjaa kiintymykselle, turvallisuudelle ja jaetulle vanhemmuudelle.
Kun isälle annetaan aikaa, tilaa ja vastuuta vauva-arjessa, hyöty näkyy lapsessa, vanhemmissa ja koko perheen hyvinvoinnissa pitkälle tulevaisuuteen.
Lue myös, miten jaettu vanhempainvapaa tukee tasaisempaa hoivavastuuta ja mitä käytännön keinoja vastuun jakamiseen voi hyödyntää arjessa.